Ei Seta ry:n oppimateriaaleja kouluihin

Tämä blogi on itse asiassa Keski-Uusimaa -lehteen jo aiemmin kirjoittamani yleisönosastokirjoitus, mutta yhä ajankohtainen. Tein aiheesta myös valtuustoaloitteen:

Hesarista luin juuri, että Seta, tämä seksuaalivähemmistöjen asiaa ajava järjestö, on julkaissut opettajille tarkoitetun oppaa  siitä, miten seksuaalisuutta pitää lapsille ja koululaisille opettaa.

Setaa huolestuttaa kovasti se, että opettajatkaan eivät ymmärrä, mitä tarkoittaa sukupuolten moninaisuus. Siis se, että ei ole vain poikia ja tyttöjä vaan että on se joku muu sukupuoli.

Oppaassa neuvotaan myös  myös lisäämään seksuaalisen suuntautumisen kasvatusta muillekinkuin  kuin terveysopin tunneille. Esimerkiksi maantiedon tunneilla voi pohtia joidenkin Yhdysvaltain osavaltioiden homovastaisuutta ja matematiikan sanallisissa tehtävissä esimerkkiperheen vanhemmat voivat olla vaikka Outi ja Ilona.

No, tämähän on vapaa kansalaisyhteiskunta, jossa saa julkaista mitä vaan. Kouluihin tuolla kirjalla ei kuitenkaan pitäisi olla mitään asiaa. Tällaisella ulkopuolisella järjestöllä kuten Setalla ei pitäisi olla mitään roolia koulun seinien sisälle.

Valitettavasti Setan propakandakoneisto toimii tehokkaasti ja opetushallituskin on sortunut tekemään tasa-arvo-opppaan, jossa opettajia varoitetaan kutsumasta koulussa tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi. Pitäisi kutsua heitä vain nimillä, etteivät hämmenny.

No, kyllähän siinä lapsiraukka voi oikeasti  hämmentyä, kun on koko pienen ikänsä luullut olevansa tyttö tai poika ja ollut siihen tyytyväinen. Ja opettaja sanoo, että ehkä oletkin se kolmas sukupuoli.

No,  nämä setalaisethan ovat jo vaatineet tyttö- ja poikanimien poistamista tasa-arvon nimissä. Suoraan sanottuna karmaisevaa ja ihmisarvoa loukkaavaa.

Mutta kuten sanottu. Kansalaisyhteiskunnassa saa olla outojakin mielipiteitä. Kouluun ne eivät silti kuulu, ja omalta osaltani aion pitää melua siitä, että  ainakaan Keravan kouluihin ei tätä Setan opasta tule. Jos voin yhtään vaikuttaa, niin sitä ei saisi näkyä missään kouluissa.

Lapsilla on oikeus käydä kouluaan tyttöinä ja poikina ja marginaalisen vähemmistön takia ei pidä ryhtyä hämmentämään kaikkien mieltä.

Kuinka moni vanhemmista muuten tietää, että Seta vierailee jo nyt kouluissa ”neuvomassa lapsille sukupuolisen suuntautumisen moninaisuutta” ja puhumassa sateenkaariaatteestaan.

Setan omien sivujen mmukaan vierailut ”sopivat muun muassa ympäristö- ja yhteiskuntaopin, historian, uskonnon, elämänkatsomustiedon, psykologian ja terveystiedon oppitunneille”.

Mielestäni eivät todellakaan sovi. Opetustyö on opettajien vastuulla ja siellä ei saa olla ulkopuolisia prokandisteja. Onhan se nyt makaaberia, että kouluissa on kiistelty suvivirren laulamisesta, mutta yksi yhden aatteen järjestö pääsee jopa oppitunneille.

Tämä on oppaan lisäksi toinen asia,  joka ei kuulu kouluihin. Aion meluta myös siitä.

Pentti J. Rönkkö

Kaupunginvaltuutettu, Kerava (kd)

Tervettä järkeä autoverotukseen

Auto on välttämätön kapistus Uudellamaalla asuville ihmisille. Kauppa, kirjasto, terveyskeskus, koulu, työpaikka. Ne löytyvät vain harvoin oman talon kivijalasta.

Helsingin rajojen ulkopuolella ei ajella metrolla, ratikalla ja bussiliikennekin on harvalukuista. Joihinkin Uudenmaan kuntiin pääsee ja niistä pääsee onneksi junalla, mutta raiteetkin vievät vain määränpäähänsä, ei muualle.

Joko tällä tuli todistettua, miksi Uudenmaan läänissä tarvitaan yksityisautoa.

Ja koska sitä tarvitaan, sen omistamisesta tai hankkimisesta ei pitäisi erikseen rangaista.

Rankaisuahan se nimittäin on, että suomalaisen pitää maksaa verotuksen takia autostaan selkeästi enemmän Suomessa kuin vaikkapa naapurimaa Ruotsissa, Saksasta puhumattakaan.

Autoveron poistamisesta on puhuttu vuosia, mutta yhä vain odotellaan ja kärvistellään, kun EU-tuomioistuimet kurittavat vaikka taas käytettyjen autojen verosyrjinnästä.

Jos autoveroa ei olisi, niin jokainen voisi tuoda autonsa mistä lystää. Tosin tarve tuontiin vähenisi, kun auton voisi ostaa kohtuuhinnalla myös Suomesta.

Verojen poistosta tietysti seuraisi se, että autojen myynti lisääntyisi. Nyt autovihaajat kauhistuvat – autoja lisää…

Turhaa kauhistella. Valtion alv-verotuototkin lisääntyisivät ja rahaa kolisisi sisään tasaiseen tahtiin käytön verotuksesta. Ei valtio loppupeleissä koskaan mitään häviä.

Ihmiset kuitenkin saisivat uusia tai nykyistä uudempia autoja nykyistä halvemmalla.

Tien päälle rullaisi nykyistä uudempaa ja parempikuntoista kalustoa.

Järkeä, ylipäätään tervettä järkeä tarvittaisiin autoverotukseen.

Lillukanvarret ja byrokratian kukkaset pitäisi kaivaa maasta juurineen. Verotusta pitäisi suoraviivaistaa ja yksinkertaistaa. Järjettömän verotuksen laskukaavat joutavat kaatopaikalle.

Alennetaan raa asti veroa sopivalla asteikolla per vuosi ja a vot. Lopulta ollaan tilanteessa, että itse ajopelin hankkiminen ei vie ketään vararikkoon. Autokauppa käy, raha liikkuu ja kansa voi hyvin.

Rysäytitkö asvalttimonttuun?

Rysäytitkö autolla asvalttimonttuun? Pääsikö paha sana?

Et ole ainoa. Tämä on vanneliikkeiden kulta-aikaa ja osansa saavat korjaamotkin.

Tuolla vaalitoreilla kierrellessäni kuulin vastikään, kuinka itä-Suomessa ajellut tuttavani oli rysäyttänyt etupyöränsä muhkeaan asvalttimonttuun sillä seurauksella, että pyörän ripustukset olivat hajonneet.

Auto vietiin pois hinaamalla. Tässä tapauksessa alueen ELY-keskus oli hyväksynyt korvausanomuksen. Se oli kaverin onni, sillä vain joka neljäs korvausanomus menee läpi.

Usein on käynyt niin, että tien reunaan isketty varoitusmerkki tien huonosta kunnosta on ollut korvauksen saannin esteenä. Autoilijan olisi pitänyt osata varoa monttuja.

Rösöiset tiet eivät ole mikään ihme.

Suomen tiestön korjausvelan suuruus on tällä hetkellä reilut 2 miljardia euroa.

Korjausvelka muodostuu huonokuntoisista ja korjaustarpeessa olevista teistä.

Niistähän meillä jokaisella alkaa olla kokemuksia.

ELY-keskuksiakaan ei oikeastaan voi syyttää asvalttimontuista sikäli, että teiden korjaamiseen tarvittaisiin rahaa. Nyt ennen vaaleja puoluejohtajat tietysti ynnäilevät summia ja lupailevat korjausrahoja, mutta ihmettelen, miksi vasta nyt. Miksi tiet on päästetty tähän kuntoon?

Ei isoja korjaushankkeita tietenkään hetkessä pystyyn polkaista, mutta olisi tämä halvan öljyn ajanjakso jotenkin pitänyt ja pitäisi hyödyntää. Bitumi on nyt halpaa.

Jos teitä ei korjata, niin me kaikki tunnemme sen joka päivä luissamme yhä pahemmin.

Jos tienpitäjille ei anneta rahaa, niin vaihtoehdoiksi jäävät teiden painorajoitukset ja nopeusrajoitukset aivan kuin nopeuksia pitäisi tästäkin vielä pudottaa.

Ensimmäistä kertaa pariin vuosikymmeneen näin Lahden moottoritiellä kehäkolmosen korkeudella nopeusrajoitusmerkin 80 ja sitten 60 varoituskyltillä: kulumisuria.

Eli näin siis satasen rajoitus putoaa 60:een, kun bitumia puuttuu.

Raha on näinä aikoina tiukassa, senhän me tiedämme, mutta tiet on pakko saada kuntoon.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ehdotti 5 sentin bensaveron korotusta. Sillä saataisiin korvausvelkaa kurottua umpeen. Perussuomalaisen Timo Soini olisi ottamassa rahaa Kevan kassasta. Demareiden Antti Rinne on jo kalkuloinut summia hänkin.

Toivottavasti tahtotila jatkuu ja muistetaan vielä vaalien jälkeen. Kuten puheenjohtajien erilaiset mietteet osoittavat, rahaa voidaan ottaa vähän sieltä sun täältä, jos halutaan.

Autoilijan nykyisiä veroja en itse mielelläni lähtisi korottelemaan. Sen sijaan kun tieliikenteestä kerätään sellaiset 7 miljardia verotuloja per vuosi ja noin miljardi rahasta palautuu tiestöön, niin eiköhän sitä voitaisi hieman korvamerkitä tiestön kunnostamiseen. Määräajaksi, kuten verottajalla on tapana sanoa.

(Blogi julkaistu myös Uuden Suomen Puheenvuoro -palstalla)

Vaalitoreilla kuhisee

Vaalikuhina käy kuumana toreilla ja turuilla juuri nyt maaliskuun lopulla.

Itsekin olen jaellut esitteitä sormet sinisinä vesisateessa. Hauskaa se on ollut kylmyydestä huolimatta. On ollut mukavaa kohdata ihmisiä keskellä arkista torielämää.

Hyviä kysymyksiä ihmisillä riittää.

Minulla kun on tuo autoilu ja liikenne yhtenä teemana, niin siitä olen saanut jutella.

Nummelassa keskustelin pitkään yhden työssä käyvän pariskunnan kanssa siitä, kuinka tarpeellinen auto on Helsingin ulkopuolella. Sitä ei pääkaupungissa aina ymmärretä. Auto on välttämätön ja sen takia auton verotus pitäisi pitää kohtuullisena.

Pariskuntaa sieppasivat auton kokonaisverot: käyttömaksut, polttoaineverot ja myös hankintahinta, koska auton ostaminenkin on kallista.

Paikalle saapunut eläkeläismies liputti auton hankintaveron alennuksen puolesta. Kun kilometrejä kertyy niukasti, niin korkeammat käyttömaksut eivät niin haittaisi, kun vain voisi vaihtaa auton uudempaan halvemmalla.

Aiemmin Järvenpäässä keskustelimme pitkään keikkahommia tekevän rakennusmiehen auton verotuksesta ja yrittämisen ongelmista.

Varsin mukavaa väkeä on matkan varrella tullut vastaan. Tarinoita suorastaan – Porvoossa vanha mies kertoilu huimia kertomuksia takavuosien kokemuksistaan Saab-merkkisillä autoilla.

Eiväthän nuo kaikki tietenkään minua äänestä, mutta olen kiitollinen näistä keskusteluhetkistä.

Kristillisiä arvojakin suomalaiset tuntuvat yleensä pitävän arvossa. Ei tullut kadulla vastaan yhtään, joka olisi hyökännyt kristillisyyttä tai vaaliteemassani olevaa miehen ja naisen välistä avioliittoa vastaan.

Koirankakkasakot nostaisivat vaalikeskustelujen tunnetasoa

Pitäisikö eduskuntavaalien tenteissä puhua yhdestä alkaneen kevään kuumimmista puheenaiheista. Pitäisikö alkaa puhua koirankakoista?

Juuri nyt on se aika vuodesta, jolloin kirjoittelu ja keskustelu koirankakoista nousee omiin sfääreihinsä.

Koirankakka on takuuvarma yleisönosastojen ja nettikirjoittelujen hittiaihe taas kerran.
Jos olet joskus sotkenut kenkäsi koirankakkaan, tiedät syyn keskustelun kiihkoon.

Koirankakka haisee ja takertuu kengänpohjiin. Koirankakka on salakavalaa,  kun jotkut laiskat ja piittaamattomat koirien ulkoiluttajat eivät ole keränneet jätöksiä talteen jalkakäytäviltä.

Juuri näistä jalkakäytävien salapommeista ihmiset raivostuvat.

Raivosta saavat syyttä osansa myös ne koirien ulkoiluttajat, jotka noukkivat jätökset säntillisesti koirankakkapusseihin niin jalkakäytäviltä kuin reuna-alueilta.

Ei se koiran kakka haise sen paremmalta koiran ulkoiluttajan kuin ilman koiraa kävelevänkään jaloissa.

Meillä on perheessä koira. Pentuna se täräytteli pläjäykset omalle pihalle milloin mihinkin vain kerkesi. Varttuneempana se ei, kuten koirat yleensäkään, omalle pihalleen kaki.

Pentuaika oli kuitenkin meille koiran omistajille opettavaista aikaa.

Siinä oppi huomaamaan, miten hankalia keskelle pihaa läjäytetyt jätökset ovat. Ei ole kiva pimeässä astua johonkin pehmeään.

Nykyään kun lähdemme koiran kanssa kävelylle, niin meillä on aina muovipusseja mukana. Keräämme jätökset säntillisesti pussiin. Useimmat koirien ulkoiluttajat tekevät niin, mutta on niitäkin, jotka katsovat muualle kun koira kakkii. Kävelyteiden varsilla on yhä liikaa läjiä.

Se harmittaa kaikkien koiranomistajien puolesta. Ei nimittäin ole mikään kovin hankala asia kumartua ja kaapaista jätös muovipussiin. Ei tarvitse käsin koskea.

Pussin voi sitten heittää vaikka bussipysäkin roskikseen tai hilata kotipihalle. Jos joku protestoi sitä bussipysäkin roskista, niin jonnekinhan ne jätökset on pantava. Koiranjätösroskiksia ei juuri ole.

Koirankakkakeskustelu on niin kuumaa, että siitä saattaisi saada aikana myös hyvän eduskuntavaalien keskustelun.

Koirankakkahan on lakiasia. Aiemmin sitä säätelivät kaupunkien järjestyssäännöt, mutta nykyään eduskunnan hyväksymä järjestelyslaki. Lain mukaan koiran ulosteiden jättäminen ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa on laitonta. Siitä voidaan määrätä 20 euron rikesakko. En tosin ole kuullut, että kukaan olisi tällaista sakkoa saanut, mutta se on mahdollista.

Pitäisikö siis avata keskustelu koirankakkasakon korottamisesta tai peräti poliisivalvonnan lisäämisestä?

Se toisi vaalikeskusteluihin säpinää ja jos asia joskus pääsisi isoon sallin, niin lehterit olisivat täysiä.

Autoveron lähtölaskenta on alkanut

Pääkaupunkiseudun kehyskunnissa auto on käytännössä välttämätön liikkumisväline.

Julkinen liikenne kulkee harvakseltaan eikä se kuitenkaan vie perille asti.

Työmatkoihin kuluisi ilman ilman omaa autoa usein kaksinkertainen aika. Kaikki eivät voi olla töissä kotinsa eivätkä radan varressa, eivätkä kaikki voi tai edes halua muuttaa kehäkolmosen sisäpuolelle Helsingistä puhumattakaan.

Auto ostetaan tarpeeseen ja sitä käytetään , vaikka sen käyttäminen ja ylläpitäminen on monelle jo liian kallista.

Uuden auton hankintaveron alennus ei äkkiä ajateltuna mitenkään paranna tilannetta niillä, jotka eivät ole muutenkaan ostamassa uutta autoa. Mutta kyllä se pitkässä juoksussa parantaa.

Käytettyjen auton hintatasokin laskee ja moni pystyy päivittämään vanhan autonsa muutamaa vuotta uudempaan ja usein luotettavampaan ja parempikuntoiseen peliin.

Jos on auton pito ylipäätään kallista, niin vielä kalliimpaa on jatkuvasti rikkoontuvan vanhan auton korjailu. Siinä palaa huomaamatta rahaa sen verran, että siinä olisi kepoisesti ostettu ja ajeltu luotettavammalla autolla.

Totta kai veron alennus lisää kiinnostusta myös uusien autojen ostoon. Jos 30 000 euron ison perheauton saisikin nyt 24 000 euroon, niin kyllähän moni sen ostaisi.

Joku saattaisi ostaa perusautonsa tilalle jopa hieman maukkaamman ja hulppeamman auton ihan huvin vuoksi. Senkin pitäisi olla ihan sallittua.

Se että vuosittain maksettavat verot tavalla tai toisella nousisivat, se vaan ei tunnu yhtä pahalta kuin kova hintalappu auton ikkunassa autokaupan hallissa.

Ja kun kansalta on kysytty mielipidettä autoveron alennuksesta tai poistosta, niin sitä kannattaa vähintään tutkimuksesta riippuen 70 – 90 prosenttia kansalaisista.

Kun kansalaisilta on kysytty, että miten se vuotuinen autovero siten pitäisi ottaa veronmaksajilta – muita valtion kuluja kitkuttamalla, muita veroja nostamalla vai esimerkiksi uudella kilometripohjaisella verollla – niin jokainen ehdotus saa lähes yhtä paljon tukea.

Näennäisen yllättävänä voi pitää sitä, että ns. kilometrivero sai kyselytutkimukseen liki kolmanneksen tue, koska Ollilan työryhmän taannoinen kilometriverohan tyrmättiin kansan suulla.

Kilometriveron suosio selittyy todennäköisesti sillä, että vaikka Ollilan työryhmän satellittipohjainen, Iso Veli – järjestelmä sai vastustusta, niin muulla tavalla toteutettu kilometripohjainen vero saattaisi kelvata kansalle.

Ehdoton EI Helsingin maksutulleille

HSL:n viime syksynä esiin nostama vaatimus tiemaksujen tai tietullien pystyttämisestä Helsingin seudulle elää yhä suurten maailman uutisten varjossa.

HSL:ää yksityisautoilu Helsingin keskustassa häiritsee. Osastonjohtaja Sini Puntanen arveli viime syksynä, että ajoneuvoliikenteen maksut panisivat ihmiset terveesti pohtimaan, että ”mennäänkö jalan, pyörällä vai joukkoliikenteessä”.

No, mikä siinä jos asut vaikkapa Ruoholahdessa tai Töölössä. Äkkiähän sieltä pinkaisee Stockmannille jalankin.

Mutta entäpä jo osoite on Nummelassa, Nurmijärvellä tai vaikka Pornaisissa. Mennäänkö sieltäkin jalan Stockmannille. Kuulostaa aika kornilta.

Ei näistä paikoista ihan viitsi pyörällä lähteä Helsinkiin sompaamaan. Junallakaan ei pääse, kun rata puuttuu. Busseja kulkee silloin tällöin, mutta odotuksineen työmatkalle kertyy pituutta.

Ja jos se työpaikka nyt on Helsingissä, niin sinnehän sitten on mentävä. Kaikilla ei ole varaa ostaa asuntoa työpaikan läheltä pääkaupungista.

Korviini osui äskettäin ihan perusteltu kivahdus siitä, että pitäisikö työssäkäynnistä ruveta maksamaan Helsingille?

Ihan hyvä huomio tämä. Jos maksuja nimittäin ruvettaisiin perimään, niin maksajina olisivat nimenomaan lähinnä työmatkaansa ajavat ulkopaikkakuntalaiset  Keravalta, Vihdistä, Nurmijärveltä, Pornaisista, Sipoosta ja ylipäätään ympäryskunnista.

Eiväthän Helsingin keskustassa asuvat nimittäin nytkään tarvitse tai käytä yksityisautoa liikkumiseensa. Suur-Helsingin alueellakin autoa käytetään lähinnä lasten kuljettamiseen kouluihin tai harrastuksiiin.

HSL.n idean mukaan Helsinkiin tulijoilta kerättävä raha pitäisi kohdistaa nimenomaan pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen kehittämiseen ja katuihin ja urbaanin metropolin kehitämiseen.

Totuus on kuitenkin se, että Helsinki ei ole mikään metropoli. Se on pienen kansakunnan pieni pääkaupunki, jonka ruuhkista suurin osa on tökeröillä liikenneratkaisuilla itse rakennettuja.

Ja koska Helsinki kuitenkin on koko Suomen pääkapunki, niin Helsinki ei voi vain tuijottaa omaan napaansa ja rakentaa kaupunkia keskustassa asuvien pyöräilijöiden ehdoilla.

Pääkaupunkina sen velvollisuus on ottaa vastaan ilman lisämaksua kaikki ne, joilla on tasavallan pääkaupunkiin asiaa.

Ylihintainen ajokortti karkaa nuorilta

Viime aikojen liikennekeskusteluissa on silloin tällöin noussut esiin väite, että ”eiväthän nuoret nykyään edes halua ajaa ajokorttia”.

Väitteellä on sitten perusteltu erilaisia kaupunkirakenteen muutoksia, autoiluun liittyviä ratkaisuja ja niin edelleen.

Entäpä jos kyse onkin siitä, että kaikki nuoret eivät enää pysty hankkimaan ajokorttia. Ajokorttihan maksaa Suomessa hävyttömän paljon.

Jos vanhemmat eivät kykene maksamaan ajokorttia, niin mistä ihmeestä koululainen tai opiskelija tai työtön nuori irrottaa sellaiset 2 000 – 3 000 euroa kortin hankkimiseen

Opetuslupakäytäntöä sentään helpotettiin viimeisessä ajokorttiuudistuksessa ensimmäisen kauhistuksen jälkeen, mutta ei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta ryhtyä jälkikasvunsa opettajiksi. Ei ole välttämättä edes autoa.

Keväällä 2014 mietintönsä jättäneen liikenne- ja viestinministeriön työryhmän ehdotuksessa oli oikean suuntaisia ajatuksia eli mietinnössä haettiin mallia, jolla päästäisiin tutkintoperusteisen ajokortin suuntaan. Se tarkoittaa suomeksi kärjistetysti sitä, että harjoittele ja opi missä haluat, kunhan näytät taitosi tutkinnossa. Kun vain saataisiin asian mietinnöstä lakikirjaan asti.

On selvää, että autokoulut eivät pidä tällaisesta tutkintoperusteisesta kehityksestä. Sehän syö bisnestä pahasti. Mutta jos autokoulut haluavat pitää kiinni bisneksestään, niiden pitäisi kyetä luomaan edullisempia opetustapoja. Työryhmän mietinnöstäkin kävi ilmi, että ajokortin korkea hinta johtuu nimenomaan autokoulujen hinnoittettelusta.

Ajokortin ylihinta ja sitä kautta vaikeutunut ajokortin hankinta vaikuttaa yhteiskuntaan, elinkeinoelämään ja nuorten työllistymiseen. Ajokorttia kysytään monissa työhaastatteluissa.

Suomen kaltaisessa maassa ei ikinä päästä newyorkilaiseen urbaanikulttuuriin, jossa taksi tai metro kuljettaa helpommin kuin oma auto. Täällä harvaan asutussa Pohjolassa autoa tarvitaan.

Liikenneministerin pesti vapautuu keväällä

Liikenneministerin jakkara vapautuu keväällä. Siispä – kun olen mukana eduskuntavaaleissa niin asetanpa tähtäimeni oikeaan suuntaan. – liikenneministeriksi.

Se tietysti edellyttää superjytkyä, todella huikeaa vaalimenestystä KD-rivistölle, useita lisäpaikkoja eduskuntaan ja paljon muuta, mutta politiikassa kaikki on mahdollista.

Miksi liikenneministeriksi? No en ainakaan sen takia, että saisin istua virka-auton takapenkillä, ajaisin mieluummin itse. Mutta yli 20 vuoden ammatillinen kokemus auto- ja liikenneasioista verotus mukaan lukien antaisi eväitä tuohon tehtävään.

On eduskunnassa myös sopivia valiokuntia, joissa liikenneasioiden tuntemisesta on hyötyä. Näen, että nyt krisitillisdemokraateilla on tälle alueelle oma asiantuntijansa.

Ylipäätään näen liikenteen, liikenneturvallisuuden ja autoilun alueilla paljon tehtävää, paljon työtä ja paljon parannettavaa.

Liikenne työllistää noin 7 prosenttia työssäkäyvistä. Ihmiset liikkuvat, tavara liikkuu ja tieto liikkuu.

Jokainen säästynyt ihmishenki tai loukkaantunut vapauttaa resursseja terveydenhuollossa. Mutta liikenneturvallisuutta pitää osata ajatella kokonaisuutena, jota ei ratkaista vain nopeusvalvontaa lisäämällä.

Autoala työllistää kymmeniä tuhansia ihmisiä Suomessa. Autoilun verotuksella ohjataan käytännössä myös autokauppaa, mutta myös päästöjen kehitystä ja liikenteen turvalllisuutta. Verotuksen täytyy olla uskottavaa ja perusteltua.

Siispä vähintäänkin suunta kohti liikenneministeriötä.

Mitä lapsille opetaan koulun terveysopin tunnilla vuonna 2017?

Avioliittolakikeskustelu on surullista ja masentavaa jo sen takia, että asiasta keskustellaan koko ajan, tarkoituksella tai vahingossa, asian vierestä.

Kysytään, että eikö homoilla tai lesboilla ole oikeutta rakastaa. Kysytään, eikö tasa-arvo koske myös heitä, entä ihmisoikeudet? Kuitenkin noilla asioilla on kovin vähän tekemistä avioliittolain kanssa, vaikka noita kysymyksiä on käytetty vastustamattomina iskulauseina.

Vastustamattomina sen takia, että kukapa tavallinen suomalainen haluaisi otsaansa suvaitsemattoman ja tasa-arvoa vastustavan leiman. Suomalaista ”elä ja anna toistenkin elää” periaatetta on haluttu kunnioittaa ja ajatellaan, että menkööt sitten naimisiin, jos se on niin tärkeää.

Mutta ei kyse ole vain homojen ja lesbojen naimisiin menosta. Kyse on paljon isommasta asiasta.

Avioliitto kahden samaa sukupuolta olevan välillä on vain jäävuoren huippu. Se pinnan alla piilevä jäävuosi on avioliittolain välilliset vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan, sen kaikille tasoille.

Tähän saakka koulun terveysopin tunnilla on opetettu aika suorasukaisesti siitä, mitä on sukupuolielämä naisen ja miehen välillä. Nyt siten, kun avioliittolaki tulee voimaan, opettajat saavat tehtäväkseen kuvata vaikkapa sitä, miten kaksi miestä voivat yhtyä.

Kysymys kuuluu, haluatko todella, että lapsellesi opetetaan tätä koulussa? Sillä näin siinä juuri käy. Opettajille ei jätetä mahdollisuutta opettaa toisin, koska laki sanoo näin.

Voiko opettaja vedota uskonnonvapauslakiin. Sinänsä se kuulostaisi omituiselta,  jos ei voisi, koska suomalaisista noin 75 prosenttia kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja kirkon virallisen opin mukaan avioliitto on tiukasti miehen ja naisen välinen.

Syntyy mielenkiintoinen ristiriita. Jos opettaja pakotetaan tottelemaan avioliittolakia tai sen seurauksia, niin samalla rikotaan toista lakia – uskonnonvapauslakia.

Entäpä sitten vanhemmat. Lapsen uskonto määräytyy perheen uskonnon mukaan. Jos vanhempien uskonnon mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen juttu, niin kuinka yhteiskunta voi pakottaa vanhemmat laittamaan lapsena kouluun, jossa opetetaan toisin.

Olemme hyvin lähellä tilannetta, jossa kristinuskoa tunnustavia aletaan syrjiä heidän uskonsa tähden. On syytä huomata, että arkkipiispa Kari Mäkisen näkemys homoliitoista edustaa Kari Mäkisen, ei kirkon näkemyksiä.

Luterilainen kirkko on yhä lujasti kiinni miehen ja naisen välisessä avioliitossa. Niinpä kaikki hyökkäykset perinteistä avioliittoa puolustavia kohtaan ovat samalla hyökkäyksiä luterilaista kirkkoa vastaan ja – kuten todettu. Luterilaiseen kirkkoon kuuluu suuri enemmistö suomalaisista.

Ns. tasa-arvoisen avioliittolain puolustajat ovat kysyneet, että keneltä se on pois, jos homot ja lesbot menevät naimisiin? Eikö heillä ole oikeutta rakastaa?

Kysyn – mitä tekemistä tällä lailla on rakkauden kanssa? Se on pois kaikilta niiltä tavallisilta suomalaisia, jotka menettävät oikeutensa noudattaa vakaumustaan ja puhua uskontonsa mukaisesti avioliitosta tai jotka muuten vain kokevat sen itsestään selvänä biologisena tosiasiana.

Se on pois kasvavilta lapsilta, joiden ajatusmaailmaa aletaan jo koulussa muokata sukupuolettomaksi.

Puheet siitä, että homous/lesbous yleisesti on synnynnäistä, on silkkaa propakandaa. Sen sijaan jos homoudesta ja lesboudesta tehdään jo koulussa normi, niin silloin sekoitetaan kasvavien lasten ja nuorten luonnollinen, mutta herkkä mieli tässä asiassa. Silloin lapsista kasvatetaan homoja ja lesboja.

Toisin sanoen – erittäin pienen vähemmistön takia valtava enemmistö luopuu laillisista oikeuksistaan ja oikeudestaan kasvattaa lapsiaan.

Haluatko sinä luovuttaa lapsesi kasvatettavaksi kouluun, kun ns. tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan ja oppikirjat vaihtuvat.

Tästä on kysymys.