Oletko sinä vaientamiskulttuurin uhri? (1/2021)

Cancel-kulttuuri eli vaientamiskulttuuri tarkoittaa sitä, että vääriä mielipiteitä esittänyt kirjaimellisesti vaiennetaan tai murskataan.

Se voi merkitä sitä, että hän ei pääsekään hakemaansa työpaikkaan ulkopuolisen somepainostuksen takia, kuten kävi Aki Ruotsalalle Porin Jazzin tapauksessa.

Se voi tarkoittaa sitä, että jo pelko työpaikan menetyksestä ja  sateenkaariaktivistien inkvisition uhriksi joutumisesta sulkee suun.

Vaientamiskulttuuri ei ole vierasta meidänkään alueellamme Keski-Uudellamaalla ja siksi siitä pitää puhua. Monet työssäkäyvät ihmiset, joiden kanssa olen jutellut, pelkäävät sanoa omaa mielipidettään ääneen lynkkausuhan takia.

Vaientamiskulttuuri sai demokratian onneksi yhdenlaisen takaiskun, kun Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta (YVTLTK) totesi, että Aito avioliitto ry:n heittäminen ulos kasvatusalan Educa 2019 -messuilta oli syrjivää.

Aito avioliitto ry on yhdistys, jonka tavoitteena on sääntöjensä mukaan edistää miehen ja naisen välisen avioliiton merkitystä ja korostaa lapsen oikeutta isään ja äitiin ja tukea tyttöjen kasvua naisiksi, ja poikien kasvua miehiksi.

Messujen järjestäjä opetusalan ammattijärjestö OAJ oli perustellut kieltoa sillä, että Ecucan messukävijät olisivat saattaneet kokea ”heidän perus- ja ihmisoikeuksiinsa kohdistuvaa uhkaa”, jos Aito avioliitto ry olisi paikalla.

YVTLTK  totesi kuitenkin, ”ettei vastaajan [OAJ] selvityksestä ilmene, mitä konkreettista uhkaa yhdistyksen osallistuminen olisi aiheuttanut”.

OAJ vetosi myös siihen, että oli saanut jäsenkunnalta ja osallistujilta laajaa negatiivista palautetta perinteisen avioliiton puolustajien mukana olosta.

Lautakunnan päätös kuitenkin tyrmäsi perusteet. Epämääräinen ”negatiivinen palaute laajalta joukolta” ei ole mikään peruste.

Lautakunnan päätös on merkittävä ja luo uskoa demokratian toimimiseen Suomessa. Somen huutokuoro ei voi ohittaa kaikkia ihmisiä koskevaa aitoa tasavertaisuutta.

Kirkon lähetysjärjestöihin kuuluvan Kansanlähetyksen Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela tiivistää hyvin asian ytimen.

Hän toteaa lehden pääkirjoituksessa 20. tammikuuta, että ”ei voi olla niin, että kahden miehen avioliittoa saa puolustaa, mutta jos puolustat miehen ja naisen välistä avioliittoa sinut suljetaan ulos”.

Nummela toteaa, että ensin vaadittiin toisenlaisen avioliiton mahdollisuutta eli samaa sukupuolta olevien avioliittolakia. Ja kun ”avioliittolainsäädäntö saadaan käännettyä oman näkemyksen mukaiseksi, aletaan vaatia, että perinteistä avioliittonäkemystä ei saisi edes pitää esillä tai puolustaa”.

Nummela on asian ytimessä ja lautakunnan päätös on täsmäisku tähän asiaan.

Tällaisen henkisesti väkivaltaisen epätasa-arvoa ruokkivan cancel-kulttuurin pitää loppua.

Cancel-kulttuuri jos mikä jakaa kansakuntaa kahtia.

Eivät tavalliset perinteisesti ajattelevat keravalaiset, tai suomalaiset ylipäätään, ole kansakuntaa kahtia repimässä. He  eivät vaadi toisia muuttamaan mielipiteitään, mutta omaan tahtoonsa taipumista vaativat cancel-ihmiset sitä tekevät.

Huikkakuja Anttilan talon vieressä pitää siistiä (4/2021)

Keravan huume- tai huikkakujaksi nimitetty tunneli entisen Anttilan talon vieressä on Keravan häpeäpilkku.

Tunneli johtaa Prisman suunnasta Aurinkomäelle ja aseman suuntaan, mutta moni keravalainen välttää tunnelin läpi kulkemista, koska kokee tunnelin turvattomaksi.

Graffiteilla töhrityn tunnelin reunustoilla on lasisiruja, huumepiikkejä ja tunnelin hämäryydessä myös huumeet vaihtavat omistajaa.

Keski-Uudenmaan poliisi tekee paikalle satunnaisia käyntejä, mutta käytännössä tunneli on täysin valvomaton.

Tunnelin toisella sivustalla oleva entinen Anttilan talo on käytännössä tyhjillään siitä lähtien, kun Anttilan toiminta loppui vuonna 2014.

Saman omistajan kiinteistöihin kuuluu myös pysäköintihalli, joka aiemmin toimi Anttilan pysäköintitalona.

Kiinteistöjen tulevaan käyttöön liittyvää Kauppakaari 1:n kaavaa ollaan uudistamassa niin, että Anttilan talo ja pysäköintitalo purettaisiin ja tilalle rakennettaisiin jotakin muuta. Kaavasuunnittelu on kuitenkin pahasti keskeneräinen ja eikä nopeaa ratkaisua tilanteeseen ole tiedossa.

Huikkakuja on kuitenkin yhä täysin retuperällä ja tässä valtuustoaloitteessa esitetään, että

kaupunki vaatii kiinteistön omistajia siistimään ja valaisemaan tunnelin kunnolla.

Yhteistyössä Keravan kaupungin kanssa tunnelin hämärät syvennykset pitää sulkea metalliaidoilla ja lisäksi tunneliin voidaan asentaa valvontakamerat.

Kysymys ei ole isoista kustannuksista, mutta näillä toimilla tärkeä kulkuväylä Aurinkomäelle ja aseman suuntaan saataisiin turvalliseksi ja käyttökelpoiseksi niin perheille kuin muillekin kulkijoille siksi aikaa, kunnes mahdolliset rakennustoimet alueella joskus alkavat.

Pentti J. Rönkkö (kd)

Minkä korkuisen Keravan haluamme? (2/2021)

Minkäkorkuisen Keravan me haluamme – asemanseutu jakaa tunteita

Keravalla ei ole tehty valtuustotasolla päätöksiä siitä, minkälaisen tai oikeastaan minkäkorkuisenkaupungin me Keravasta haluamme.

Se päätös olisi kuitenkin syytä tehdä tai muuten Keravan keskusta rakentuu hallitsemattomasti ylöspäin ja liian tiiviiksi, kun asuntorakentamisen paineta  puretaan.

Ei riiitä, että virkamiehet ja kaupunginhallituksen alaiset jaostot luovat  visioitaan kaupungin kehityksestä.

Tarvitaan vähintään koko valtuuston näkemyksiä asiasta. Loppujen lopuksi vain kaupunginvaltuustossa istuvat juuri ne ihmiset, joille kaupunkilaiset ovat antaneet valtakirjan hoitaa näitä asioita.

Kiistat asemanseudun rakentamisesta osoittavat, että selkeitä linjauksia tarvitaan. Tällä hetkellä epävirallinen linjaus on se, että Keravan keskustaan rakennetaan tiiviisti korkeita tornitaloja. Kuinka korkeita, sitä ei ole missään päätetty.

Esimerkiksi asemanseudun kaavaluonnoksessa korkein talo on  piirretty 18-kerroksiseksi  – ei  kaupunkikuvallisissta syistä, vaan sen takia,  että saadaan tarpeeksi rakennusyhtiölle myytäviä kerrosneliöitä aseman liikenneterminaalin rahoittamiseksi.

Ei ajatuksessa mitään pahaa ole. On hyvä,  jos liikennekeskus voidaan rahoittaa ilman lainarahaa. Ei kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä.

Asemakeskus on Keravan portti  ja käyntikortti. Sen pitää näyttää hyvältä. Joidenkin mieltä voivat toki kiehtoa korkeat tornitalot. Itse muun muassa Helsingin Merihaan torneissa asuttuani voin kertoa, että tornien juurella tuulee aina ja tornit varjostavat pihoja vähintään puolet päivästä.

Voidaan niitä silti rakentaa, jos se istuu sovittuun kaupunkikuvaan, mutta kun mitään kaupunkikuvaa korkeuden suhteen ei ole päätetty.

Alun perinhän tornitalo tai taloja piti saada vanhan lättänän kaupungintalon paikalle. Silloin haaveiltiin jo 32-kerroksisesta tornista. 

Nyt puolet  kerroksista on viilattu suunnitelmissa pois, mutta  sinänsä  tornitalo saattaisi hyvin sopia vieressä jo nykyisin  olevien kolmen tornin rinnalle.

Mutta  edelleen – jokin linjaus siinä pitää olla.

Linjauksen pystyisi parhaiten tekemään nyt suunnitteille tulevan keskustan aerkkitehtikilpailun yhteydessä.

Ei riitä, että siinä mietitään vain rakennusten sijoittelua ja ulkonäköä, siinä pitää miettiä myös miten korkean kaupungin me haluamme – mikä istuu Keravan tapaisen vielä melko  idyllisen pienen kaupungin tyyliin.

Asemanseudun tornitaloihin liittyy myös  yksi piirre, joka helposti  unohtuu.  Tornien asunnot houkuttelevat pääosin muualta tänne muuttavia asukkaita. Hinnat niissä ovat varmasti niin suolaiset, ettå  kovin moni nykykeravalainen ei niihin muuta.

Toisin sanoen jos luovutamme asemanseudun alueen korkealle  rakentamiselle, niin sitä ei luovutetakaan keravalaisille vaan uusille  tulijoille. Keravalaisten rooliksi jää sitten ihailla  tai kauhistella  asemalle ilmestyviä torneja ulkoapäin.

Pitäisikö jo 15-vuotiaan voida muuttaa sukupuoltaan vain siitä ilmoittamalla?

Elämme keskellä sukupolvemme pahinta pandemiaa, mutta hallituksella on varaa pistää työryhmä pohtimaan, että pitäisikö jo 15-vuotiaan lapsen voida muuttaa juridista sukupuoltaan pelkällä ilmoituksella vai pitäisikö edellyttää jotakin ”perusteltua selvitystä”.

Entä pitäisikö myös sukupuolen lääketieteellinen korjaaminen sallia alaikäisille 15-vuotiaille.

Nykyinen ikäraja juridisen sukupuolen vaihtamiseen on 18 vuotta ja ilmoituksen lisäksi tarvitaan myös lääketieteellisiä perusteita.

Näitä asioita sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä alkaa maaliskuussa pyöritellä, kun se alkaa valmistella lakiesitystä uudesta translaista. Neuvoja ovat antamassa sukupuolivähemmistöjen edunvalvojat Seta ja Trasek.

Pakko sanoa, että huh huh! Ei kai kukaan aikuinen ihminen tosissaan ajattele, että murrosikäisen fyysisiä ja psyykkisiä kasvukipuja läpi käyvä nuori, käytännössä lapsi vielä, kykenisi tällaisiin valintoihin. Sukupuolen korjausleikkaukset etenkin ovat loppuelämän valintoja.

Mutta niin vain on puoltajia näille ajatuksille. Iltalehden 26.2.21 julkaistun artikkelin mukaan ”hallituksen vasemmistopuolueissa ja vihreissä järjestöjen vaatimuksiin suhtaudutaan pääosin myönteisesti”. (Iltalehti 26.2.21).

Keskusta haraa vastaan, vaikka keskustanuoret ovat puolestaan vaatineet ikärajan poistamista.

Demareissa on ikärajan alentamisen vastustajia, mutta pääministeri Sanna Marinille kelpaisi Iltalehden mukaan ”kevyt peruste” ja varapuheenjohtaja Sdp:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen sallisi Iltalehden mukaan jopa sukupuolen korjaamisen ilman lääketieteellistä tutkimusta, ja myös alaikäisille.

Lakimuutoksen tarvetta perustellaan muun muassa sillä, että ”transsukupuolisuus” ja ”muunsukupuolisuus” ovat yleistyneet merkittävästi.

Puhutaankohan nyt taas siitä omasta kokemuksesta? On karmeata ajatella sitä mahdollisuutta, että nuori voi henkisesti todella huonosti ja hänet saadaan vakuuttumaan, että kyse on sukupuoliristiriidasta. Sitten nuori vaihtaa sukupuoltaan ja huomaa kauhukseen, että paha olo ei lähtenytkään mihinkään.

Jopa Transpoliklinikan psykiatrin Teemu Kärnä mietti Helsingin Sanomien haastattelussa (2.8.20) virhearvion mahdollisuuksia.

Kärnä on hyvinkin translain muuttamisen puolella, mutta toteaa silti pelkäävänsä, että ”kun asiakkaiden (etenkin tyttöjen) määrä on näin rajusti kasvanut, taustalla on muitakin syitä kuin rohkaistuminen tai todellinen sukupuoliristiriita.

Kärnän mukaan pahaan oloon voidaan hakea syytä syytä ulkoapäin, vaikka kyse voi olla jostakin muusta. 

Hän myös ihmettelee, miksi jotkut naiset haluavat feminiinisiksi miehiksi. Hän kysyy, että ”miksi ei sitten voisi olla nainen omalla tavallaan, miksi naiseudesta on päästävä eroon”.

Translain muutos ei liity suoraan kunnallisvaaleihin, mutta vaaleja käyvät puolueet liittyvät – kysymys on arvoista. Kannattaa kysyä omalta ehdokkaalta mielipidettä alaikäisten sukupuolen vaihdoksiin. Peukkua niille, jotka ovat kriittisiä.

Pentti J. Rönkkö

Kaupunginvaltuutettu (kd) Kerava

Sateenkaaripappien harharetket (9/2020)

Korkein hallinto-oikeus on linjannut yksiselitteisesti sen, että kirkko saa autonomiansa puitteissa päättää, vihkiikö homopareja vai ei. Kirkon ylin päättävä elin kirkolliskokous taas on linjannut, että avioliitto on naisen ja miehen välinen asia, ja kirkko toimii sen mukaan.

Niinpä tuomiokapitulin taannoinen päätös antaa varoitus homoparin vihkineelle papille on täysin sekä Suomen lain  että kirkkolain mukainen.
Kukaan ei toki estä homopareja menemästä naimisiin, mutta kirkon tehtävänä ei ole heitä vihkiä.

KHO:n päätös on yksi piste keskustelulle, jossa kirkkoa on syytetty siitä, että se ei noudata Suomen lakia.

KHO:n päätöksestä on jo noussut porua. Sanotaan, että papit ja seurakuntalaiset ovat  epätasa-arvoisessa asemassa asuinpaikan suhteen, koska joissakin seurakunnissa homopareja vihitään.

Väite ei pidä paikkaansa. Kirkon virallisen ja lain mukaisen kannan mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen. Piste. Laki on sama kaikille papeille ja seurakuntalaisille.

Se että jotkut papit siitä huolimatta vihkivät homopareja, se sen sijaan on omituista ja laitonta kirkon kannalta.

Mitä virkaa on kirkkolailla, kirkon autonomialla ja kirkolliskokouksen päätöksillä, jos kirkon työntekijät joitakin piispoja myöten vetävät ihan omaa linjaansa.

Sateenkaaripapit ovat jo ilmoittaneet jatkavansa homoparien vihkimisiä huolimatta KHO:n päätöksestä ja huolimatta kirkolliskokouksen päätöksestä ja pappisvalastaan, jossa luvataan noudattaa kirkon säädöksiä.

Joidenkin perusteena on se, kirkon kanta asiaan kuitenkin muuttuu ennen pitkää. Eli sen perusteella voidaan jo ottaa ennakkoa ja hieman rikkoa kirkon omia linjauksia ja päätöksiä.

Jos tämä sama ajattelumalli otettaisiin niin sanotulle maalliselle puolelle, niin väärälle puolelle katua  olisi voinut alkaa jo vuonna 2018, koska jo silloin tiedettiin, että laki kadunvarsipysäköinnistä muuttuu vuonna 2020.

Mutta eihän se mene niin. Laki on laki vasta sitten, kun se tulee voimaan.

Nyt eletään hetkeä nyt ja tällä hetkellä kirkon yksiselitteinen kanta on se, että homoparien vihkiminen ei kuulu kirkolle.

Ne papit ja piispat jotka toimivat toimivat kirkon näkökulmasta laittomasti ja niskuroiden.

Niin kauan kuin kirkon virallinen kanta on se mikä se on, kirkon työntekijöiden pitää sitä noudattaa. Muussa tapauksessa heidän ei pitäisi olla kirkon palveluksessa.

Jos kirkko joskus  muuttaisi kantaansa,  niin se se vasta  olisikin kiirkolle lopullinen kuolinisku, kun kirkon sitoutuneimmat  herätysliikkeet lähtisivät  kirkosta. Kirkosta ei  silloin paljon jäisi jäljelle. Ehkä vain se sateenkaari.

Ja ei. Kyse ei ole epätasa-arvosta tai eriarvoisuudesta. Kirkko kyllä vihkii tasa-arvoisesti kaikkia eri ihmisryhmien ihmisiä miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Ja  ei. Kirkko ei  ole rakkaudeton. Rakkauden paljon siteeratuun kaksoiskäskyn ensimmäinen osa  kuuluu: Rakasta Jumalaa  sinun Herraasi kaikesta sielustasi  ja mielestäsi.  Jos näin tekee, ei voi olla kuuro tai sokea Raamatun ilmoitukselle miehen ja naisen asemasta Jumalan edessä.

Käskyn toinen  osa: ja rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi. Jos näin tekee, niin haluaako, että lähimmäinen toimisi suoraan Raamatun eli Jumalan sanan ilmoitusta  vastaan.

Mitä mieltä Päivi Räsäsestä? (4/2021)

Valtakunnan syyttäjä on päättänyt nostaa Päivi Räsästä vastaan syytteen kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan.

Syytekirjelma julkistettiin 29.4 ja täytyy sanoa, että onpahan uskomattoman asenteellinen ja – uskokaa tai älkää – faktatiedoiltaan täysin metsässä. Siinä syytetään Räsästä sanomisista, joita tämä todellakaan ei ole sanonut. Ja tämän voisi helposti osoittaa katsomalla ohjelmatallenteet ohjelmista, joissa Räsänen on puhunut.

Syyttäjä esimerkiksi väittää Räsäsen halventaneen homoseksuaaleja  Maria Veitolan Yökylässä -ohjelmassa sanomalla, että homoseksuaalisuus on seksuaalinen vinoutuma.

Räsäsen itsensä mukaan hän sanoi ohjelmassa näin: ”Ajattelen, et seksuaalisuudenkin alueella me olemme monella tavalla vinoutuneita, ja tähän lasken myös itseni mukaan.”

Maria Veitola -ohjelman taltiointi on varmasti saatavana. Miten syyttäjä voi väittää tällaista, joka olisi helposti tarkistettavissa ohjelman tallenteesta.

Onko siis  ymmärrettävä, että syyttäjä ei ole vaivautunut itse ollenkaan katsomaan tai kuuntelemaan tallenteista, mitä Räsänen oikeasti on puhunut. Kysymyshän on silloin oikeusmurhasta ja valtakunnan syyttäjän toimien laillisuus on syytä tutkia.

Yle Puhe -radiokanavan ohjelman perusteella syyttäjä väittää, että ”Räsäsen näkemyksen mukaan homoseksuaalit eivät myöskään ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit”.

Ohjelmassa Räsänen kuitenkin sanoo kertomansa  mukaan, että ”Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi. Hän loi heteroseksuaaliksi. Hän loi miehen ja naisen ja tarkoitti avioliiton näiden kahden välille.”

Puhutaan siis han eri asioista ja syyttäjä oikoo mutkat suoriksi.  Kumpi valehtelee?

Syytettynä oleva Päivi Räsänen tuskin lankeaisi valehtelemaan asiasta, jonka voi helposti tarkistaa jälkikäteen.

Syyttäjän mukaan Räsäsen lausumat ovat ovat homoseksuaaleja halventavia ja syrjiviä. Lausumat loukkaavat homoseksuaalien yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa, joten ne ylittävät sanan- ja uskonnanvapauden rajat.

Valtakunnansyyttäjä katsoo, että Räsäsen lausumat ovat omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja vihaa homoseksuaaleja kohtaan.

Syyttäjän syytteen kärjessä on väite, jonka mukana Räsänen on sanonut, että homoseksuaalisuus on häpeä ja synti. Tässäkin syyttäjä oikaisee reippaasti.

Räsäsen someteksti kuului: ”Miten kirkon oppiperusta, Raamattu, sopii yhteen aatteen kanssa, jossa häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?”

Räsäsen kohteena on siis aate ja ihmiset teot, eivät ominaisuudet. Mutta ylipäätään, tuntuu siltä, että Räsänen nyt vain halutaan saada syytetyn penkille, hinnalla millä hyvänsä.

Ei Seta ry:n oppimateriaaleja kouluihin (1/2017)

Tämä blogi on itse asiassa Keski-Uusimaa -lehteen jo aiemmin kirjoittamani yleisönosastokirjoitus, mutta yhä ajankohtainen. Tein aiheesta myös valtuustoaloitteen:

Hesarista luin juuri, että Seta, tämä seksuaalivähemmistöjen asiaa ajava järjestö, on julkaissut opettajille tarkoitetun oppaa  siitä, miten seksuaalisuutta pitää lapsille ja koululaisille opettaa.

Setaa huolestuttaa kovasti se, että opettajatkaan eivät ymmärrä, mitä tarkoittaa sukupuolten moninaisuus. Siis se, että ei ole vain poikia ja tyttöjä vaan että on se joku muu sukupuoli.

Oppaassa neuvotaan myös  myös lisäämään seksuaalisen suuntautumisen kasvatusta muillekinkuin  kuin terveysopin tunneille. Esimerkiksi maantiedon tunneilla voi pohtia joidenkin Yhdysvaltain osavaltioiden homovastaisuutta ja matematiikan sanallisissa tehtävissä esimerkkiperheen vanhemmat voivat olla vaikka Outi ja Ilona.

No, tämähän on vapaa kansalaisyhteiskunta, jossa saa julkaista mitä vaan. Kouluihin tuolla kirjalla ei kuitenkaan pitäisi olla mitään asiaa. Tällaisella ulkopuolisella järjestöllä kuten Setalla ei pitäisi olla mitään roolia koulun seinien sisälle.

Valitettavasti Setan propakandakoneisto toimii tehokkaasti ja opetushallituskin on sortunut tekemään tasa-arvo-opppaan, jossa opettajia varoitetaan kutsumasta koulussa tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi. Pitäisi kutsua heitä vain nimillä, etteivät hämmenny.

No, kyllähän siinä lapsiraukka voi oikeasti  hämmentyä, kun on koko pienen ikänsä luullut olevansa tyttö tai poika ja ollut siihen tyytyväinen. Ja opettaja sanoo, että ehkä oletkin se kolmas sukupuoli.

No,  nämä setalaisethan ovat jo vaatineet tyttö- ja poikanimien poistamista tasa-arvon nimissä. Suoraan sanottuna karmaisevaa ja ihmisarvoa loukkaavaa.

Mutta kuten sanottu. Kansalaisyhteiskunnassa saa olla outojakin mielipiteitä. Kouluun ne eivät silti kuulu, ja omalta osaltani aion pitää melua siitä, että  ainakaan Keravan kouluihin ei tätä Setan opasta tule. Jos voin yhtään vaikuttaa, niin sitä ei saisi näkyä missään kouluissa.

Lapsilla on oikeus käydä kouluaan tyttöinä ja poikina ja marginaalisen vähemmistön takia ei pidä ryhtyä hämmentämään kaikkien mieltä.

Kuinka moni vanhemmista muuten tietää, että Seta vierailee jo nyt kouluissa ”neuvomassa lapsille sukupuolisen suuntautumisen moninaisuutta” ja puhumassa sateenkaariaatteestaan.

Setan omien sivujen mmukaan vierailut ”sopivat muun muassa ympäristö- ja yhteiskuntaopin, historian, uskonnon, elämänkatsomustiedon, psykologian ja terveystiedon oppitunneille”.

Mielestäni eivät todellakaan sovi. Opetustyö on opettajien vastuulla ja siellä ei saa olla ulkopuolisia prokandisteja. Onhan se nyt makaaberia, että kouluissa on kiistelty suvivirren laulamisesta, mutta yksi yhden aatteen järjestö pääsee jopa oppitunneille.

Tämä on oppaan lisäksi toinen asia,  joka ei kuulu kouluihin. Aion meluta myös siitä.

Pentti J. Rönkkö

Kaupunginvaltuutettu, Kerava (kd)