Avioliittolakikeskustelu on surullista ja masentavaa jo sen takia, että asiasta keskustellaan koko ajan, tarkoituksella tai vahingossa, asian vierestä.
Kysytään, että eikö homoilla tai lesboilla ole oikeutta rakastaa. Kysytään, eikö tasa-arvo koske myös heitä, entä ihmisoikeudet? Kuitenkin noilla asioilla on kovin vähän tekemistä avioliittolain kanssa, vaikka noita kysymyksiä on käytetty vastustamattomina iskulauseina.
Vastustamattomina sen takia, että kukapa tavallinen suomalainen haluaisi otsaansa suvaitsemattoman ja tasa-arvoa vastustavan leiman. Suomalaista ”elä ja anna toistenkin elää” periaatetta on haluttu kunnioittaa ja ajatellaan, että menkööt sitten naimisiin, jos se on niin tärkeää.
Mutta ei kyse ole vain homojen ja lesbojen naimisiin menosta. Kyse on paljon isommasta asiasta.
Avioliitto kahden samaa sukupuolta olevan välillä on vain jäävuoren huippu. Se pinnan alla piilevä jäävuosi on avioliittolain välilliset vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan, sen kaikille tasoille.
Tähän saakka koulun terveysopin tunnilla on opetettu aika suorasukaisesti siitä, mitä on sukupuolielämä naisen ja miehen välillä. Nyt siten, kun avioliittolaki tulee voimaan, opettajat saavat tehtäväkseen kuvata vaikkapa sitä, miten kaksi miestä voivat yhtyä.
Kysymys kuuluu, haluatko todella, että lapsellesi opetetaan tätä koulussa? Sillä näin siinä juuri käy. Opettajille ei jätetä mahdollisuutta opettaa toisin, koska laki sanoo näin.
Voiko opettaja vedota uskonnonvapauslakiin. Sinänsä se kuulostaisi omituiselta, jos ei voisi, koska suomalaisista noin 75 prosenttia kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja kirkon virallisen opin mukaan avioliitto on tiukasti miehen ja naisen välinen.
Syntyy mielenkiintoinen ristiriita. Jos opettaja pakotetaan tottelemaan avioliittolakia tai sen seurauksia, niin samalla rikotaan toista lakia – uskonnonvapauslakia.
Entäpä sitten vanhemmat. Lapsen uskonto määräytyy perheen uskonnon mukaan. Jos vanhempien uskonnon mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen juttu, niin kuinka yhteiskunta voi pakottaa vanhemmat laittamaan lapsena kouluun, jossa opetetaan toisin.
Olemme hyvin lähellä tilannetta, jossa kristinuskoa tunnustavia aletaan syrjiä heidän uskonsa tähden. On syytä huomata, että arkkipiispa Kari Mäkisen näkemys homoliitoista edustaa Kari Mäkisen, ei kirkon näkemyksiä.
Luterilainen kirkko on yhä lujasti kiinni miehen ja naisen välisessä avioliitossa. Niinpä kaikki hyökkäykset perinteistä avioliittoa puolustavia kohtaan ovat samalla hyökkäyksiä luterilaista kirkkoa vastaan ja – kuten todettu. Luterilaiseen kirkkoon kuuluu suuri enemmistö suomalaisista.
Ns. tasa-arvoisen avioliittolain puolustajat ovat kysyneet, että keneltä se on pois, jos homot ja lesbot menevät naimisiin? Eikö heillä ole oikeutta rakastaa?
Kysyn – mitä tekemistä tällä lailla on rakkauden kanssa? Se on pois kaikilta niiltä tavallisilta suomalaisia, jotka menettävät oikeutensa noudattaa vakaumustaan ja puhua uskontonsa mukaisesti avioliitosta tai jotka muuten vain kokevat sen itsestään selvänä biologisena tosiasiana.
Se on pois kasvavilta lapsilta, joiden ajatusmaailmaa aletaan jo koulussa muokata sukupuolettomaksi.
Puheet siitä, että homous/lesbous yleisesti on synnynnäistä, on silkkaa propakandaa. Sen sijaan jos homoudesta ja lesboudesta tehdään jo koulussa normi, niin silloin sekoitetaan kasvavien lasten ja nuorten luonnollinen, mutta herkkä mieli tässä asiassa. Silloin lapsista kasvatetaan homoja ja lesboja.
Toisin sanoen – erittäin pienen vähemmistön takia valtava enemmistö luopuu laillisista oikeuksistaan ja oikeudestaan kasvattaa lapsiaan.
Haluatko sinä luovuttaa lapsesi kasvatettavaksi kouluun, kun ns. tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan ja oppikirjat vaihtuvat.
Tästä on kysymys.
