Ehdoton EI Helsingin maksutulleille

HSL:n viime syksynä esiin nostama vaatimus tiemaksujen tai tietullien pystyttämisestä Helsingin seudulle elää yhä suurten maailman uutisten varjossa.

HSL:ää yksityisautoilu Helsingin keskustassa häiritsee. Osastonjohtaja Sini Puntanen arveli viime syksynä, että ajoneuvoliikenteen maksut panisivat ihmiset terveesti pohtimaan, että ”mennäänkö jalan, pyörällä vai joukkoliikenteessä”.

No, mikä siinä jos asut vaikkapa Ruoholahdessa tai Töölössä. Äkkiähän sieltä pinkaisee Stockmannille jalankin.

Mutta entäpä jo osoite on Nummelassa, Nurmijärvellä tai vaikka Pornaisissa. Mennäänkö sieltäkin jalan Stockmannille. Kuulostaa aika kornilta.

Ei näistä paikoista ihan viitsi pyörällä lähteä Helsinkiin sompaamaan. Junallakaan ei pääse, kun rata puuttuu. Busseja kulkee silloin tällöin, mutta odotuksineen työmatkalle kertyy pituutta.

Ja jos se työpaikka nyt on Helsingissä, niin sinnehän sitten on mentävä. Kaikilla ei ole varaa ostaa asuntoa työpaikan läheltä pääkaupungista.

Korviini osui äskettäin ihan perusteltu kivahdus siitä, että pitäisikö työssäkäynnistä ruveta maksamaan Helsingille?

Ihan hyvä huomio tämä. Jos maksuja nimittäin ruvettaisiin perimään, niin maksajina olisivat nimenomaan lähinnä työmatkaansa ajavat ulkopaikkakuntalaiset  Keravalta, Vihdistä, Nurmijärveltä, Pornaisista, Sipoosta ja ylipäätään ympäryskunnista.

Eiväthän Helsingin keskustassa asuvat nimittäin nytkään tarvitse tai käytä yksityisautoa liikkumiseensa. Suur-Helsingin alueellakin autoa käytetään lähinnä lasten kuljettamiseen kouluihin tai harrastuksiiin.

HSL.n idean mukaan Helsinkiin tulijoilta kerättävä raha pitäisi kohdistaa nimenomaan pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen kehittämiseen ja katuihin ja urbaanin metropolin kehitämiseen.

Totuus on kuitenkin se, että Helsinki ei ole mikään metropoli. Se on pienen kansakunnan pieni pääkaupunki, jonka ruuhkista suurin osa on tökeröillä liikenneratkaisuilla itse rakennettuja.

Ja koska Helsinki kuitenkin on koko Suomen pääkapunki, niin Helsinki ei voi vain tuijottaa omaan napaansa ja rakentaa kaupunkia keskustassa asuvien pyöräilijöiden ehdoilla.

Pääkaupunkina sen velvollisuus on ottaa vastaan ilman lisämaksua kaikki ne, joilla on tasavallan pääkaupunkiin asiaa.

Ylihintainen ajokortti karkaa nuorilta

Viime aikojen liikennekeskusteluissa on silloin tällöin noussut esiin väite, että ”eiväthän nuoret nykyään edes halua ajaa ajokorttia”.

Väitteellä on sitten perusteltu erilaisia kaupunkirakenteen muutoksia, autoiluun liittyviä ratkaisuja ja niin edelleen.

Entäpä jos kyse onkin siitä, että kaikki nuoret eivät enää pysty hankkimaan ajokorttia. Ajokorttihan maksaa Suomessa hävyttömän paljon.

Jos vanhemmat eivät kykene maksamaan ajokorttia, niin mistä ihmeestä koululainen tai opiskelija tai työtön nuori irrottaa sellaiset 2 000 – 3 000 euroa kortin hankkimiseen

Opetuslupakäytäntöä sentään helpotettiin viimeisessä ajokorttiuudistuksessa ensimmäisen kauhistuksen jälkeen, mutta ei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta ryhtyä jälkikasvunsa opettajiksi. Ei ole välttämättä edes autoa.

Keväällä 2014 mietintönsä jättäneen liikenne- ja viestinministeriön työryhmän ehdotuksessa oli oikean suuntaisia ajatuksia eli mietinnössä haettiin mallia, jolla päästäisiin tutkintoperusteisen ajokortin suuntaan. Se tarkoittaa suomeksi kärjistetysti sitä, että harjoittele ja opi missä haluat, kunhan näytät taitosi tutkinnossa. Kun vain saataisiin asian mietinnöstä lakikirjaan asti.

On selvää, että autokoulut eivät pidä tällaisesta tutkintoperusteisesta kehityksestä. Sehän syö bisnestä pahasti. Mutta jos autokoulut haluavat pitää kiinni bisneksestään, niiden pitäisi kyetä luomaan edullisempia opetustapoja. Työryhmän mietinnöstäkin kävi ilmi, että ajokortin korkea hinta johtuu nimenomaan autokoulujen hinnoittettelusta.

Ajokortin ylihinta ja sitä kautta vaikeutunut ajokortin hankinta vaikuttaa yhteiskuntaan, elinkeinoelämään ja nuorten työllistymiseen. Ajokorttia kysytään monissa työhaastatteluissa.

Suomen kaltaisessa maassa ei ikinä päästä newyorkilaiseen urbaanikulttuuriin, jossa taksi tai metro kuljettaa helpommin kuin oma auto. Täällä harvaan asutussa Pohjolassa autoa tarvitaan.

Liikenneministerin pesti vapautuu keväällä

Liikenneministerin jakkara vapautuu keväällä. Siispä – kun olen mukana eduskuntavaaleissa niin asetanpa tähtäimeni oikeaan suuntaan. – liikenneministeriksi.

Se tietysti edellyttää superjytkyä, todella huikeaa vaalimenestystä KD-rivistölle, useita lisäpaikkoja eduskuntaan ja paljon muuta, mutta politiikassa kaikki on mahdollista.

Miksi liikenneministeriksi? No en ainakaan sen takia, että saisin istua virka-auton takapenkillä, ajaisin mieluummin itse. Mutta yli 20 vuoden ammatillinen kokemus auto- ja liikenneasioista verotus mukaan lukien antaisi eväitä tuohon tehtävään.

On eduskunnassa myös sopivia valiokuntia, joissa liikenneasioiden tuntemisesta on hyötyä. Näen, että nyt krisitillisdemokraateilla on tälle alueelle oma asiantuntijansa.

Ylipäätään näen liikenteen, liikenneturvallisuuden ja autoilun alueilla paljon tehtävää, paljon työtä ja paljon parannettavaa.

Liikenne työllistää noin 7 prosenttia työssäkäyvistä. Ihmiset liikkuvat, tavara liikkuu ja tieto liikkuu.

Jokainen säästynyt ihmishenki tai loukkaantunut vapauttaa resursseja terveydenhuollossa. Mutta liikenneturvallisuutta pitää osata ajatella kokonaisuutena, jota ei ratkaista vain nopeusvalvontaa lisäämällä.

Autoala työllistää kymmeniä tuhansia ihmisiä Suomessa. Autoilun verotuksella ohjataan käytännössä myös autokauppaa, mutta myös päästöjen kehitystä ja liikenteen turvalllisuutta. Verotuksen täytyy olla uskottavaa ja perusteltua.

Siispä vähintäänkin suunta kohti liikenneministeriötä.