Sateenkaaripappien harharetket (9/2020)

Korkein hallinto-oikeus on linjannut yksiselitteisesti sen, että kirkko saa autonomiansa puitteissa päättää, vihkiikö homopareja vai ei. Kirkon ylin päättävä elin kirkolliskokous taas on linjannut, että avioliitto on naisen ja miehen välinen asia, ja kirkko toimii sen mukaan.

Niinpä tuomiokapitulin taannoinen päätös antaa varoitus homoparin vihkineelle papille on täysin sekä Suomen lain  että kirkkolain mukainen.
Kukaan ei toki estä homopareja menemästä naimisiin, mutta kirkon tehtävänä ei ole heitä vihkiä.

KHO:n päätös on yksi piste keskustelulle, jossa kirkkoa on syytetty siitä, että se ei noudata Suomen lakia.

KHO:n päätöksestä on jo noussut porua. Sanotaan, että papit ja seurakuntalaiset ovat  epätasa-arvoisessa asemassa asuinpaikan suhteen, koska joissakin seurakunnissa homopareja vihitään.

Väite ei pidä paikkaansa. Kirkon virallisen ja lain mukaisen kannan mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen. Piste. Laki on sama kaikille papeille ja seurakuntalaisille.

Se että jotkut papit siitä huolimatta vihkivät homopareja, se sen sijaan on omituista ja laitonta kirkon kannalta.

Mitä virkaa on kirkkolailla, kirkon autonomialla ja kirkolliskokouksen päätöksillä, jos kirkon työntekijät joitakin piispoja myöten vetävät ihan omaa linjaansa.

Sateenkaaripapit ovat jo ilmoittaneet jatkavansa homoparien vihkimisiä huolimatta KHO:n päätöksestä ja huolimatta kirkolliskokouksen päätöksestä ja pappisvalastaan, jossa luvataan noudattaa kirkon säädöksiä.

Joidenkin perusteena on se, kirkon kanta asiaan kuitenkin muuttuu ennen pitkää. Eli sen perusteella voidaan jo ottaa ennakkoa ja hieman rikkoa kirkon omia linjauksia ja päätöksiä.

Jos tämä sama ajattelumalli otettaisiin niin sanotulle maalliselle puolelle, niin väärälle puolelle katua  olisi voinut alkaa jo vuonna 2018, koska jo silloin tiedettiin, että laki kadunvarsipysäköinnistä muuttuu vuonna 2020.

Mutta eihän se mene niin. Laki on laki vasta sitten, kun se tulee voimaan.

Nyt eletään hetkeä nyt ja tällä hetkellä kirkon yksiselitteinen kanta on se, että homoparien vihkiminen ei kuulu kirkolle.

Ne papit ja piispat jotka toimivat toimivat kirkon näkökulmasta laittomasti ja niskuroiden.

Niin kauan kuin kirkon virallinen kanta on se mikä se on, kirkon työntekijöiden pitää sitä noudattaa. Muussa tapauksessa heidän ei pitäisi olla kirkon palveluksessa.

Jos kirkko joskus  muuttaisi kantaansa,  niin se se vasta  olisikin kiirkolle lopullinen kuolinisku, kun kirkon sitoutuneimmat  herätysliikkeet lähtisivät  kirkosta. Kirkosta ei  silloin paljon jäisi jäljelle. Ehkä vain se sateenkaari.

Ja ei. Kyse ei ole epätasa-arvosta tai eriarvoisuudesta. Kirkko kyllä vihkii tasa-arvoisesti kaikkia eri ihmisryhmien ihmisiä miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Ja  ei. Kirkko ei  ole rakkaudeton. Rakkauden paljon siteeratuun kaksoiskäskyn ensimmäinen osa  kuuluu: Rakasta Jumalaa  sinun Herraasi kaikesta sielustasi  ja mielestäsi.  Jos näin tekee, ei voi olla kuuro tai sokea Raamatun ilmoitukselle miehen ja naisen asemasta Jumalan edessä.

Käskyn toinen  osa: ja rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi. Jos näin tekee, niin haluaako, että lähimmäinen toimisi suoraan Raamatun eli Jumalan sanan ilmoitusta  vastaan.

Tietoa kirjoittajasta

Pentti J. Rönkkö

Toimittaja (autot Iltalehti) Kaupunginvaltuutettu (kd), KD-Kerava puheenjohtaja, Uudenmaan KD-piirin puheenjohtaja, Suomen kristillisdemokraattinen puolue puoluehallituksen jäsen. Perhe: neljä aikuista lasta, vaimo Satu ja koira Camu. Asuinpaikka: Kerava

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s