Musta perjantai

Maailmalla tunnetaan kuukauden viimeiset perjantait mustina perjantaina. Se on kaupallista kieltä ja merkitsee, että nyt myydään tavaraa halvalla.

Halvalla meni eduskunnassakin läpi päätös sukupuolineutraalista avioliitosta. Iso painostusjoukko mökästi ulkopuolella ja kansanedustajien puntit alkoivat tutista. Niin siis meni läpi tämä ensimmäinen päätös. Vastenmielisintä tässä episodissa oli kuulla, kuinka luterilaisenn kirkon, siis myös minun kirkkoni, arkkipiispa riemuitsi päätöksestä.

Arkkipiispan riemu tosin palkittiin heti satojen ihmisten massaerolla kirkosta.

Seurakuntalaiset haluavat kuitenkin jotakin rotia kirkon touhuun. Nämä ovat nimenomaan niitä aktiiviseurakuntalaisia, jotka ovat kirkon ydin.

Ne yllättäen kirkollisvaltuustoihin ilmaantuneet sateenkaarikristityt eivät jaksa kovin innokkaasti kirkon arkipäivää katsella, mutta haluavat kuitenkin kirkon kumartavan heidän kantansa suuntaan. Ihan niin kuin arkkipiispa tekee.

Tämä ei ollut hyvä päätös Suomen kannalta ei ollenkaan. Suomi on nyt suistumassa kovaa kyytiä katon kautta pellolle, liikennetermejä lainatakseni.

Tulee se päivä vielä, jolloin ihmiset huomaavat, että ei tuo juttu ehkä ollutkaan niin hyvä, mutta peruuttaminen on vaikeaa.

Toivon kuitenkin Jumalan vielä armahtavan tätä kansaa, joka kulkee laput silmissä.